Siirry sisältöön

Suun terveydentilan tutkimus

Huolellinen suun terveydentilan tarkastus alkaa aina potilaan haastattelulla, jolloin käydään läpi yleissairaudet, lääkitykset ja allergiat sekä hampaiden puhdistustottumukset. Näillä kaikilla asioilla on vaikutusta hoitotoimenpiteiden suoritukseen tai hoitotulosten arviointiin. Tässä vaiheessa potilas tuo usein esille myös mahdolliset ongelmat tai huolia aiheuttavat tekijät suun alueella.

Tutkimuksen alkajaisiksi hammaslääkäri tekee havaintoja potilaan purennasta. Hammaslääkäri tutkii, kuinka ylä- ja alapuolen hampaat kohtaavat toisensa, mitkä ovat ns. purentasuhteet ja hammaskantoiset liukuliikkeet. Nämä seikat voivat vaikuttaa mm. hampaiden kulumiseen ja paikkojen kestävyyteen. Joskus kulmahampaat voivat kovan narskuttelun seurauksena kulua mataliksi ja ohjauksen menettämisestä voi seurata muidenkin hampaiden vastaava kulumisreaktio ja paikkojen lohkeilua. Tässä tutkimuksen vaiheessa kiinnitetään lisäksi huomiota mahdolliseen oikomis- tai proteettisen hoidon tarpeeseen.

Seuraavana tutkimuksen kohteena ovat suun limakalvot. Näkyvyyden parantamiseksi hammaslääkäri venyttelee poskia, huulia ja kieltä. Mahdolliset seurantaa vaativat limakalvomuutokset kirjataan sairauskertomukseen, jotta niihin osataan kiinnittää jatkossa huomiota. Hampaat käydään läpi järjestyksessä pinta kerrallaan. Tutkimuksessa käytetään apuna kirkasta kuituvaloa, jonka teho riittää läpivalaisemaan ohuemmat etuhampaat. Sivuhampaiden kontaktipinnat ovat leveät, joten niiden tarkastamiseen tarvitaan röntgenkuvia. Karieslöydökset voidaan havaita kuvista tummina varjostumina. Hampaiden pintoja tunnustellaan sondilla, käsi-instrumentilla, jolla voidaan arvioida pinnan kovuutta. Terve hampaan pinta on peilimäisen kovaa, mutta reikiintyneeseen pintaan sondi puolestaan tarttuu kiinni. Alkava reikä ei ole vielä edennyt pintakerrosta syvemmälle, joten se on vielä mahdollista saada kovettumaan tehokkaan fluorauksen avulla. Hampaiden paikat, kulumat, reiät, saumavuodot sekä lohkeamat luetellaan osaksi henkilökohtaista hammaskarttaa. Näin saadaan kattava kuva kokonaistilanteessa.

Hampaat kiinnittyvät leukaluuhun kollageenisäikeiden avulla. Tämä kiinnitys luo perustan ja pohjan hampaistolle ja on verrattavissa talon perustuksiin. Jos perustus ei ole kunnossa, päällä oleva rakennelma huojuu. Näin ollen tarkastuksen keskeinen vaihe on ientaskujen mittaus, joka tehdään pienellä ientaskumittarilla. Terveen, tai hyväksyttävän, ientaskun syvyys on 0,5 - 4,0 mm. Mikäli mitatut arvot ovat tätä suurempia, tarvitaan avuksi tehostettua hoitoa. Tilannetta, jossa kiinnityskudoksen määrä on olennaisesti vähentynyt, kutsutaan parodontiiksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tällainen tilanne todetaan, sitä yksinkertaisimmilla keinoilla sairaus on hoidettavissa. Hoitamattomana oireeton tauti etenee vähitellen hampaiden liikkuvuuteen ja kroonisena sairautena se heikentää yleisterveyttä. Tarkastuksen lopuksi tutkitaan vielä purentalihasten kireydet ja leukanivelten toiminta.

Tutkimuksen tavoitteena on todentaa kliinisesti ja röntgenologisesti kaikki suun alueen mahdolliset ongelmatilanteet ja tulehdusreaktiot. Tämän perusteella tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma ottaen huomioon potilaan toiveet, jotka voivat liittyä esimerkiksi hampaiden estetiikkaan. Tarkastus on syytä tehdä rauhallisesti ja kiireettömästi, jotta kaikki edellä mainitut seikat tulevat huomioiduksi. Säännölliset tarkastukset ennaltaehkäisevät isoja ongelmia. Tarkastusten yhteydessä kontrolloidaan myös omahoidon tasoa, joten päivittäiset puhdistusrutiinitkin saavat samalla rakentavaa palautetta.

Suun terveydentila heijastuu koko elimistöön, minkä vuoksi tarkastuksessa on hyvä käydä säännöllisesti, vaikkei oireita olisikaan. Suun terveydessä ennaltaehkäisy on parasta hoitoa.

Varaa aika hammastarkastukseen

Vieritä ylös