Hammastarkastus / suun terveydentilan tutkimus

Huolellinen tarkastus alkaa aina potilaan haastattelulla, jolloin kerrataan yleissairaudet, lääkkeet ja allergiat sekä hampaiden puhdistustottumukset. Näillä kaikilla asioilla on vaikutusta hoitotoimenpiteiden suoritukseen tai hoitotulosten arviointiin. Tässä vaiheessa potilas tuo usein esille myös mahdolliset ongelmat tai huolia aiheuttavat tekijät suun alueella.

Tutkimuksen alkajaisiksi hammaslääkäri tekee havaintoja purennasta. Kuinka ylä- ja alapuolen hampaat kohtaavat toisensa, mitkä ovat ns. purentasuhteet ja hammaskantoiset liukuliikkeet? Tämä on hyvin oleellinen tutkimus hampaiden kulumista ja paikkojen kestävyyttä ajatellen. Joskus kulmahampaat ovat kovasta narskuttelusta johtuen kuluneet mataliksi ja ohjauksen menettämisestä seuraa muidenkin hampaiden vastaava kulumisreaktio, joka ilmenee purennan madaltumisena ja paikkojen lohkeilemisena. Tässä vaiheessa kiinnitetäänkin lisäksi huomiota hampaiden proteettiseen- tai oikomishoidon tarpeeseen.

Seuraava tutkimuksen kohteena ovat suun limakalvot, jolloin näkyvyyden parantamiseksi hammaslääkäri venyttelee poskia, huulia ja kieltä. Mahdolliset seurantaa vaativat limakalvomuutokset kirjataan sairauskertomukseen, jotta niihin osataan kiinnittää jatkossa huomiota. Hampaat käydään läpi järjestyksessä kaikilta pinnoiltaaan. Tutkimuksessa käytetään apuna kuituvaloa, jonka teho riittää läpivalaisemaan ohuemmat etuhampaat. Sivuhampaiden kontaktipinnat ovat leveät, joten niiden tarkastamiseen tarvitaan röntgenkuvia. Kuvista nähdään karieslöydökset tummana varjostumana. Sondi on tarkastuksessa käytettävä instrumentti, joka tarttuu reikiintyneeseen hampaan pintaan. Terve hampaan pinta on peilimäisen kovaa. Alkava reikä on mahdollista saada kovettumaan tehokkaan fluorauksen avulla. Hampaiden paikat, kulumat, reiät, saumavuodot sekä lohkeamat luetellaan osaksi henkilökohtaista hammaskarttaa. Näin saadaan kattava kuva kokonaistilanteessa.

Hampaat kiinnittyvät leukaluuhun kollageenisäikeiden avulla. Tämä kiinnitys luo perustan ja pohjan hampaistolle ja on verrattavissa talon perustuksiin. Jos perustus ei ole kunnossa, päällä oleva rakennelma huojuu. Niinpä tarkastuksen erittäin tärkeä vaihe on ientaskujen mittaus, joka tehdään ientaskumittarilla. Terveen, tai hyväksyttävän, ientaskun syvyys on 0.5-4,0mm. Mikäli mitatut arvot ovat tätä suurempia, tarvitaan tehostettua hoitoa avuksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ientaskuja aiheuttava parodontiitti todetaan, sitä yksinkertaisimmilla keinoilla sairaus on hoidettavissa. Hoitamattomana oireeton tauti etenee vähitellen hampaiden liikkuvuuteen ja kroonisena sairautena heikentää yleisterveyttä. Lopuksi tutkitaan vielä purentalihasten tiukkuudet ja leukanivelten toiminta.

Tutkimuksen tavoitteena on kliinisesti ja röntgenologisesti todentaa kaikki mahdolliset suun alueen ongelmatilanteet ja tulehdusreaktiot. Tämän perusteella tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma huomioiden mahdolliset muut potilaan toiveet, jotka voivat liittyä esimerkiksi hampaiden estetiikkaan. Tarkastus on syytä tehdä rauhallisesti ja kiireettömästi, jotta kaikki edellä mainitut seikat tulevat huomioiduksi. Säännölliset tarkastukset ennaltaehkäisevät isoja ongelmia. Tarkastusten yhteydessä kontrolloidaan omahoidon tasoa, joten päivittäiset puhdistusrutiinitkin saavat samalla rakentavaa palautetta.

Suun terveys heijastuu koko elimistöön, jonka vuoksi tarkastuksessa kannattaa käydä säännöllisesti, vaikka oireita ei olisikaan. Suun terveydessä ennaltaehkäisy on parasta hoitoa.

Varaa aika hammastarkastukseen