Kuinka ientulehdukset vaikuttavat yleisterveyteen?

Ientulehduksella tarkoitetaan hampaita ympäröivän kudoksen eli ikenen tulehdustilaa. Perimmäinen syy tälle on plakki- eli bakteeriärsytys. Tästä varsin yleisestä sairaudesta kärsii yli 70 % suomalaisista. Tyypillisin merkki ientulehduksesta on verenvuoto ikenistä esimerkiksi hampaita harjatessa. Osalla ihmisistä on myös alttius sairastua parodontiitiin, jolla tarkoitetaan hampaiden kiinnityskudoksen tulehdustilaa. Tällöin tulehdus ei rajaudu pelkästään ikeniin, vaan ulottuu syvemmälle hampaita tukeviin kudoksiin. Seurauksena on hampaita tukevien kudosten heikentyminen. Tämä voi johtaa hampaiden heilumiseen ja lopulta menettämiseen. Sairaus etenee kuitenkin suurimmalla osalla hitaasti vuosien aikana ja voi herkästi jäädä huomaamatta ilman huolellista tutkimusta.

Suu ja hampaiston ongelmat voivat vaikuttaa myös muun elimistön terveyteen. Ientulehdus ja parodontiitti lisäävät bakteerien pääsyä verenkiertoon tulehtuneista kudoksista, mutta myös lisää tulehdusvälittäjäaineiden määrää kehossa. Tätä kutsutaan matala-asteiseksi tulehdustilaksi. Näillä on todettu olevan yhteyksiä useisiin eri sairauksiin. Ien- ja kiinnityskudossairaudet voivat lisätä riskiä tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen ja heikentää sokeritasapainoa. Myös diabeteksen komplikaatioiden mahdollisuus voi kasvaa. Riski sydän- ja verisuonisairauksiin voi parodontiitista kärsivillä potilailla lisääntyä. Muita sairauksia johon ientulehduksella ja parodontiitilla voi olla vaikutus on mm. Alzheimerin tauti, raskausajan ongelmat ja nivelreuma. Lisäksi erilaisten keinomateriaalien, kuten nivelproteesin tai sydämen keinoläpän komplikaatioiden riski kasvaa, jos suussa on hoitamattomia tulehduksia. On hyvä muistaa, että myös yleisterveydellä on yhteys suun terveyteen. Huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes voi altistaa parodontiitin kehittymiselle ja heikentää hoitovastetta. Lisäksi monilla yleissairauksilla ja suun sairauksilla on samoja riskitekijöitä, kuten tupakointi. Terveyteen kannattaakin suhtautua kokonaisuutena, eikä pitää suun ja hampaiston sairauksia muusta kehosta erillisenä. Ajatellaan, että vaikeasta parodontiitista kärsivällä on suussa noin puolen kämmenen kokoinen tulehtunut alue. Suussa tämä voi jäädä herkästi piiloon ja huomaamatta, mutta vastaavasti vaikkapa käden iholla herättäisi kyllä heti huomion.

Tärkein keino ehkäistä itse ientulehduksen ja parodontiitin kehittymistä – ja siten myös sen vaikutuksia muuhun elimistöön – on huolehtia hyvästä suun omahoidosta. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä tarkoittaa käytännössä hampaiden huolellista harjausta kahdesti päivässä ja hammasvälien puhdistamista säännöllisesti eri keinoin, esimerkiksi hammasväliharjalla tai –langalla. Tällä voi ehkäistä ongelmia ja on edellytys myös jo kehittyneen sairauden hoidon onnistumisessa. Parodontiitiksi edennyt sairaus vaatii myös yleensä hammaslääkärin ja suuhygienistin toteuttamaa hoitoa. Huolimatta yhteyksistä muuhun elimistöön, hyvä suun terveys ja toimiva purentaelin on itsessään tärkeää elämänlaadun kannalta.

Kirjoittaja Ville Laitala on parodontologiaan erikoistuva hammaslääkäri
Teksti on aiemmin julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä